Läpinäkyvyydellä laatua ja luotettavuutta

En ollut kuullutkaan systemaattisesta kirjallisuuskatsauksen teosta, ennen kuin aloitin ensimmäisen parissa vuonna 2010. Menetelmän valinnan perusteena ei siis ollut syvällistä ajattelua tieteen laadusta, ja miten voisin osaltani varmistaa parhaiden menetelmien käytön. Yksinkertaisesti aloin vain toteuttaa pomon antamaa työtehtävää. Tuo ensimmäinen systemaattinen kirjallisuuskatsaus kuitenkin vakuutti minut menetelmän eduista. Vuosien työskentelyn jälkeen olen yhä vakuuttuneempi, että meidän tutkijoiden on aika korottaa rimaa ja pyrkiä parhaaseen mahdolliseen laatuun myös kirjallisuuskatsauksia toteuttaessamme.

Perinteiset ja systemaattiset kirjallisuuskatsaukset eroavat merkittävästi toisistaan (Taulukko 1). Tärkein ero on mielestäni katsauksien läpinäkyvyys. Systemaattisissa katsauksissa läpinäkyvyys on olennainen osa menetelmää, ja tutkimuksen toistettavuus, yksi tieteen kulmakivistä, on mahdollista. Tästä johtuen kuka tahansa, joka epäilee alkuperäisen katsauksen tuloksia, voi itse toteuttaa sen samoja menetelmiä käyttäen. Samoin alkuperäinen katsaus voidaan päivittää vuosien kuluttua ja katsoa, pitävätkö aiemmat tulokset vielä paikkansa.

Pystymme vahvistamaan katsauksen läpinäkyvyyttä myös julkaisemalla kriteerit tutkimusten sisällyttämiselle ja poisjättämiselle. Jokaisessa kirjallisuuskatsauksessa täytyy jossain vaiheessa tehdä päätös, otetaanko tietty artikkeli tai raportti katsaukseen mukaan vai ei. Päätös tulisi tehdä ennen kirjallisuuden hakua ja arviointia, jotta artikkelien valintaan liittyvät vääristymät voidaan välttää (systemaattisissa katsauksissa näin toimitaan aina). Ihmisinä olemme alttiita tiedostamattomille vääristymille artikkeleiden valinnassa. On myös osoitettu, että usein kun asiantuntijuutemme vahvistuu tietyllä aihealueella, meille muodostuu jo ennakkoon mielipide artikkelien merkityksellisyydestä ja oikeellisuudesta [2, 3]. Systemaattiset katsaukset tarjoavat meille tien minimoida vääristymät ja tehdä parempaa tutkimusta.

Kirjoittaja: Sini Savilaakso

 

Lähteet:

1. Petrokofsky, G. Can we use the evidence base more effectively in forestry? (2017) In: R. Päivinen and L. Käär (ed.) From forest research to forestry practice – Approaches in leveraging forest research in Northern and Central European Countries. Tapio Report NR 18.
2. Higgins JPT, Green S, editors (2011). Cochrane handbook for systematic reviews of interventions. Chichester: Wiley-Blackwell. 2011.
3. Gøtzsche PC, Ioannidis JPA (2012). Content area experts as authors: helpful or harmful for systematic reviews and meta-analyses? BMJ. 345:e7031.